Heinäkuu 2008, Brasilia. Olin juuri saanut maailman romanttisimman käsinkirjoitetun kirjeen, jonka ensimmäisellä sivulla komeili kuulakärkikynällä tehty graffiti omasta nimestäni. Sydämeni hakkasi ylimääräisiä lyöntejä pidellessäni kierrevihosta repäistyä ohutta paperia kädessäni. Katsahdin ulos raskaista, tummanruskeista puuikkunoista keskipäivän kirkkauteen. Näin kirjeen antajan talon takapihalla. Katseemme kohtasivat hetkeksi. Hymyni kertoi lukeneeni kirjeen. Hän hymyili ujosti mutta päättäväisesti takaisin, ja silloin tiesin, että tässä on mieheni. En montaakaan asiaa elämässäni ole tiennyt näin varmasti. Meillä ei ollut aavistustakaan, miten se tulisi olemaan mahdollista. Olimme kuin yö ja päivä, eri maailmoista monella eri tavalla. Silti jokin sisälläni varmisti: tässä on polkusi, tämä on sinulle tehty syli.
Polku, jonka valitsimme, oli pitkä ja kivinen. Kohtasimme monia haasteita, ennakkoluuloja, pettymyksiä ja tunnekuohuja. Monen pienen (ja suuren) ihmeen kautta, ensin kaukosuhteessa eläen, pääsimme saman mantereen kartalle. Yhteiselomme alkoi ensin Suomesta. Menimme naimisiin ja perustimme kodin. Esikoisemme ollessa alle 1-vuotias muutimme Brasiliaan, missä syntyivät myös kaksi seuraavaa lastamme. Brasilia on minulle sydämeni koti. Löysin itseni sieltä jo 16-vuotiaana ensimmäisen kerran enkä koskaan enää osannut päästää irti. Brasilia sykkii sielussani, osana persoonaani. Ilmaisen itseäni kahdella kielellä enkä osaisi kuvitella toisenlaista elämää. Kaksi kotia, kaksi kulttuuria on äärettömän rikas mutta myös raa’asti satuttava matka. Ikävä elää symbioosissa kanssamme, ja sen iskuilta eivät ole välttyneet myöskään meidän läheiset.
Meidän yhteinen matkamme inspiroi minua kirjoittamiseen. Sen pohjalta olen oivaltanut elämässä monia asioita. Tämä blogi tulee raottamaan ovea sisäiseen maailmaani. Kirjoittaminen on minulle terapeuttista, mutta myös tapa olla läsnä sekä tarkkailla asioita, ihmisiä ja ilmiöitä. Tahtoisin myös löytää tien hitaampaan tapaan olla olemassa internetin reunalla. Nopeatempoinen, kertakäyttöinen ja ähkyynnyttävä some on alkanut ahdistaa kaltaistani luovaa tekijää. Minua inspiroivat rauhalliset hetket, luonto, ajatusten äärellä viipyminen, käsillä tekeminen, vanhat ja kauniit tavarat, tarinat ihmisten kasvojen takana, hyvä musiikki, syvälliset keskustelut ja kiireettömät päivät. Kaipaan jotakin aitoa, käsinkosketeltavaa ja pysyvää. Jos tämä resonoi myös sinun persoonasi kanssa, tervetuloa ihmettelemään elämää yhdessä.
Suomessa aloitimme yhteisen elämän. Brasiliassa perustimme perheen ja laskimme elämällemme perustukset. Sieltä koukkasimme Suomen kautta Ranskaan, missä nyt elelemme neljän lapsen kanssa ihan tavallista perhearkea — minä kodin hengettärenä ja mieheni elättäen meidät suurella intohimollaan: taiteella. Olemme jääneet matkalaukkuperheeksi, mutta suunnittelemme kyllä asettumista lähitulevaisuudessa. Aika vain näyttää, miten unelmista tulee totta, ja niin niistä usein tuppaa tulemaan, jahka jaksaa uskoa.
Rakkaudella, Anni