Suomessa ja Brasiliassa asumisen jälkeen eteemme avautui mahdollisuus raottaa kolmannen kodin ovea. Ranskaan muutto ei tullut meille hetken mielijohteesta tai yhtäkkisestä halusta kokeilla jotain uutta. Olimme haaveilleet Ranskassa asumisesta jo ennen lapsia, emme vain koskaan löytäneet siihen tarpeeksi rohkeutta. Kummallista kyllä, se rohkeus löytyi jostain nyt, neljän lapsen jälkeen. Keväällä 2025 pakkasimme koko sen hetkisen elämämme autoon ja ajelimme Euroopan läpi uuteen kotiin.
Meidät toi tänne ensisijaisesti mieheni taideura. Ranska on tunnetusti taiteen kehto, ja moni luova tekijä tulee tänne hakemaan inspiraatiota. Miehelläni on yhteyksiä ranskalaisiin gallerioihin, ja siksi oli luontevampaa olla lähempänä, jotta hänen yrityksensä pääsisi kukoistamaan ja kasvamaan. Tämä oli ehdottomasti syy number one.
Pakko myöntää myös, että vaikka Suomi on meille molemmille rakas, emme viihdy siellä kovin hyvin. Kaipaamme lauhempaa ilmastoa, parempia ulkoilumahdollisuuksia ja… aurinkoa! Brasilia ei voisi olla kauempana Suomesta — maantieteellisesti, ilmastollisesti tai kulttuurillisesti. Ranska tuntui tuovan jotakin molemmista: kuumat ja pitkät kesät, mutta silti neljä vuodenaikaa, joista talvi on lyhin. Täydellistä.
Kesä Ranskassa oli kuin meille tehty. Olimme ulkona jatkuvasti. Lapset pääsivät tekemään heille mieluisia puuhia: skeittaamaan, uimaan, pyöräilemään, pelaamaan jalkapalloa, lennättämään leijaa. Suomen pitkä talvi oli puuduttanut heidätkin, ja itse olin kyllästynyt jatkuvaan marinaan kylmyydestä ja kerrospukeutumisesta. Pääsee Suomessakin kesällä harrastamaan ulkona — jos kesä sattuu olemaan hyvä. Täällä onnistunut kesä ei ole arpapeliä, ja se on meille todella bueno.
Yksi syy tänne tuloon oli myös ranskan kielen oppiminen. Meillä molemmilla on siihen hyvät pohjat, mutta ärsytti, että kielitaito oli jäänyt ikuisesti vain tietämisen tasolle. Käytännön osaaminen puuttui kokonaan. Nyt olemme “pakotettuja” muuttamaan tiedon taidoksi, ja se on yksi tavoitteistamme täällä: oppia ranskan kieli vähintään sujuvaksi. Emme pyri täydellisyyteen — ranska on oikeasti vaikea kaikkine kiemuroineen ja kielioppisolmuineen — mutta se, että voisi ymmärtää lähes kaiken ja kommunikoida ihmisten kanssa luontevasti, on meille hyvä haaste.
Meidän ajatuksemme täälläolon pituudesta ovat vielä hieman epäselvät. Emme aio jäädä pitkäksi aikaa. Parisen vuotta kuulostaa sopivalta, mutta aika näyttää, miten kaikki lutviutuu. Ranska ei vielä tunnu ”kodilta,” vaan pikemminkin pidennetyltä lomamatkalta. Oikea kotimme on Atlantin toisella puolella, ja sinne kaipaamme päivittäin kaikesta huolimatta. Ranska on meille välipysäkki, hengähdyspaikka. Nyt nautimme tästä hetkestä: tuoreesta croissantista, idyllisistä maisemista, kauniista arkkitehtuurista, ympäröivistä lakeuksista ja arjen pienistä hetkistä. Ranskalaisittain la douceur de vivre — “elämän lempeydestä.”
Tämän blogin sisältö näkyy ja kuuluu myös somessa kuvin ja videoin, joten ota seurantaan instagram tilini
Bisou, Anni