Vanhat, koristeelliset kivitalot reunustavat kapeaa katua. Porteissa kukkivat keväiset magnoliat, jotka tervehtivät kateellisia ohikulkijoita tähtimäisin kukin. Ilmassa tuoksuu kevään hymy. Nauru kaikuu pienen kylän kujilla. Lauma lapsia remahtaa koulun porteista pienelle aukiolle takkeineen ja reppuineen. Kevät on saanut heidätkin pauloihinsa. Iltapäivän suloinen tuulenvire kuljettaa leipomon tuoreen baguetten tuoksua aukiota ympäröivien talojen avoimiin ikkunoihin. Terasseille on tuotu kukkia. Vaaleat pellavaverhot lepattavat kapeista, oliviinvihreistä puuluukuista, jotka talven ajan suojasivat asukkaitaan viimalta.
Boulangeriehin on jonoa. Lapset odottavat malttamattomina uunituoretta croissantia. Monsieur heilauttaa kättään minulle merkiksi, että rouva ensin. Sujahdan nopeasti sisään pieneen leipomoon kuiskaten merci. Asetun jonon jatkeeksi otettuani vain kaksi askelta. Tiskin lasin takana on sievässä rivissä madame leipurin taideteoksia. Nälkä vatsassani vaatii tilaamaan jokaisesta maistiaisen. Polkkatukkainen, keski-iän ylittänyt täti naputtelee pyöreät, ohutsankaiset silmälasit nenällään kovaäänistä kassakonetta ja toivottelee hyvää päivänjatkoa. Mademoiselle edelläni tilaa viisi croissantia ja päivän patongin. Hyllyt on syöty melkein tyhjiksi jo ennen kello viittä iltapäivällä. Jäljellä on keksejä ja artesaanileipiä. Tilaan neljä tuplasuklaa cookieta lapsille ja poistun kiitellen takaisin kevään syleilyyn. Bonne journée, au revoir!
Ilmassa tanssivat hahtuvat ja pikkuötökät korostuvat alhaalta paistavan auringon oranssinkultaisissa säteissä. Unenomainen tunnelma hidastaa kiirehtivät askeleeni, jotta voin nähdä jokaisen sävyn. Tämä pieni aukio ja sitä ympäröivä vilinä kaikuu kuin taustalla. Täällä, piilossa suurilta meluavilta teiltä ja nykyajan kolhoilta rakennuksilta, on oma pieni maailmansa. Leipomo, kukkakauppa, leluputiikki ja pankki. Parturi-kampaamo, juustomyymälä ja mausteliike. Ihmiset voivat tervehtiä toisiansa parvekkeiltaan. Porttikongien takaa avautuu kauniita asuinalueita viherpihoineen. Jokaisen oven takana uusi, pieni universumi. Linnut visertävät keväisiä laulujaan aukion pienissä puissa.
Haluaisin tallettaa hetken sydämeni albumiin. Olen kiitollinen, että saan olla kokemassa tämän juuri nyt. Vaikka tarkkailen paikallista elämää kuin muukalaisena, toisesta elämästä tähän hetkeen aikamatkanneena, koen silti kuuluvani sen ylitsetulviviin väreisiin. Saan luvan olla osa arkea, joka on minulle entuudestaan vieras, mutta näille ihmisille tuttu. En tullut tänne tekemään kotia, en laskemaan perustuksia. Tulin piipahtamaan ohikiitävässä hetkessä, vilkuttamaan keväiselle tuulelle ja ihastelemaan ihmisten arkisia tapoja. Heille tavallinen päivä muiden joukossa, minulle kokemus. Vive la France. Voitit pienen paikan sydämessäni.
Nauti hetkestä
Kevät tuli rytinällä jo helmikuussa kun saimme yhtäkkiä parinkymmenen asteen lämpötiloja Ranskaan. Tuntui hassulta ajatella, että vielä viime vuonna tähän aikaan jäädyimme pakkasissa Suomessa ja nyt keväiset tuulet puhaltavat meille iloisesti keski-eurooppalaisen tynkätalven jälkeen. Toki lämpötilat vielä keikkuvat ylös alas, mutta kukat ovat puhjenneet puihin kaikessa loistossaan ja aurinko hellii meitä usein. Kesä, syksy ja kevät vaihtuvat verkkaisesti täällä Ranskassa. Syksy tuntui kestävän monta kuukautta pitkän kesän jälkeen, talvi kävi nopeasti moikkaamassa siinä välissä ja nyt kevään ihana valo ja lämpö viipyy luonamme. Kesän helteet alkavat ehkä touko-kesäkuussa, mutta sitä ennen on ihan mukavaa ulkoilla näissä +12-18 asteissa. Kaikista eniten meitä on häkellyttänyt tämä kukkaloisto. Viime vuonna saavuimme Ranskaan vähän myöhemmin emmekä nähneet luontoa ihan tällaisena.
Olemme viihtyneet hyvin Ranskassa. Sanoisin, että olen osannut nauttia hetkestä. Se ei todellakaan ole yksi vahvuuksistani ja yritän opetella sitä enemmän. Levoton mieleni laukkaa usein tulevaisuudessa ja seuraavissa suunnitelmissa, jolloin hetkeen tarttuminen ja siitä täysin rinnoin nauttiminen on haastavaa. Jatkuvan matkalla olon haittavaikutus, ehkäpä? Tämä Ranskan kevät on kuitenkin antanut aihetta pysähtyä, hengittää, olla läsnä. Samalla tavalla kuin kauniit kukat hitaasti aukeavat ja viipyvät, yritän minäkin rauhoittua ihastelemaan ihan vain elämisen kauneutta.
Pienistä asioista iloitseminen antaa paljon energiaa kotiäidin päiviini. Pyykkien kuivattaminen ulkona, eväsretki lähipellolla lasten kanssa, huonekasveille uudet mullat, omenapiirakkaa keskellä viikkoa ja patonki kainalossa puistoon. Pyörät, potkulaudat ja rullaluistimet on kaivettu taas esiin ja lasten ei tarvinnut odottaa kovin kauan ulkoilma-aktiviteettien aloittamista. Olen todella iloinen, että saamme kokea tämän perheenä. Vaikka emme olekaan täysin ”integroituneet,” voimme silti nauttia joka hetkestä omassa tahdissa. Tiesimme jo Ranskaan muuttaessamme, ettemme tulisi viipymään kovin pitkään, joten tämä irrallisuus on siksi toisaalta helpompaa hyväksyä. Sopeudumme sen verran kuin voimme ja ehdimme, ja kun on aika taas jatkaa matkaa, niin teemme sen kiitollisin, kylläisin sydämin.
Bisou, Anni